sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Kolme pissaa ja muita mietteitä maastosta.

Jipun kanssa ollaan maastoiltu nyt noin kerran viikossa. Huima saavutus, oikeasti! Suunta on oikea ja toivon mukaan kerrat lisääntyvät, kunhan saadaan kaikki palaset palapelissä kohdalleen. Jippu on ollut innokas maastoilija ja tykkää useimmiten mennä edellä. Tosin jännän paikan tullen on turvallisempaa jättäytyä kaverin hännän taakse.

Tänään Jippu kuitenkin oli vähän tahmea. Se pysähteli keskenkaiken ilman mitään "syytä". Varmastihan sillä siis joku syy siihen oli, mutta en keksinyt sitä varmasti. Ensin tietenkin ajattelen pahinta, että se on jostain kipeä. Tamma pissaa joka ratsastuskerralla ainakin kerran. Pissa taukoa ennen se voi pysähdellä. Tänään se pissasi jopa kolmesti. Eikä ollut näiden jälkeen sen reippaanpi... Lenkimme kesti kaikkiaan 2,5h jumitusten ja bootsien pyörimisen takia. Lenkkikaveri jo veikkasi, josko Jipulla on jo alkanut kiima, kun se pissi niin monta kertaa.

Tällä retkellä saimme hyvää harjoitusta myös siihen, että ratsastaja voi tulla maastossa alas selästä ja kiivetä sinne hetken kuluttua takaisin. Menen kotona yleensä aina jakkaralta selkään, joten Jipulle on ehkä hieman vierasta, että ponnistan maasta satulaan ja se ei tykkää ollenkaan, jos satula menee vinoon. Jouduin nyt siis jalkautumaan ensin, koska Jippu jumitti yhdessä kohdassa, joten ajattelin taluttavani sitä hetken. Tämä tapahtui metsäkohdassa. Ajatuksena oli myös se olisiko metsässä ollut joku eläin tai haju, joka tammaa häiritsi? Herra Ruuna vaan ei reakoinut mitenkään.

Jouduin myös pari kertaa laittamaan Jipun bootseja paremmin. Nyt niissä oli EF:n omat kumipohjalliset. Etujaloissa toffelit pysyivät nyt aika hyvin ojennuksessa, kun kiristin niitä kerran lenkin aikana. Takajaloista otin bootsit lopulta pois ja talutin Jipun takaisin, koska tossut pyörivät koko ajan aivan vinoon ja epäilen sen häirinneet Jippua myös.

Etusiin laitan seuraavalla kerralla vielä villasukat täytteeksi pohjallisen lisäksi. (Kuka nyt kenkiä ilman sukkia käyttää, nii :D) Sain vihjeen, että ne voisivat auttaa bootseja pysymään paikallaan. Lisäksi odotan käytettyjä bootseja, jotka ovat saman merkkiset, mutta erimallia ja kokoa pienemmän kuin nämä nykyiset. Toiveet on korkealla, josko ne sopisivat takajalkoihin paremmin. Jos eivät, täytyy kokeilla jotain toista merkkiä. Meidän lenkkeily ottaa hurjan edistysaskeleen jahka saamme nämä bootsihommat kohdalleen! Jipulla tuli tänään hieman hiki, vaikka käveltiin vain. Toki paksu karvakin tekee osansa. Olen niin iloinen, että vihdoin etenemme, vaikkakin pienin askelin.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Tossut, jotka pyörivät jalassa...

Aloitimme vuoden 2018 maastoilemalla. Yöllä oli satanut jään päälle pieni lumikerros ja läksimme Jipun kanssa kokeilemaan maastoilua bootsit jalassa. 

Jipun kaviot ovat lyhyemmät, kuin kesällä bootseja sovitellessa. Epäilen tossujen olevan nyt aavistuksen suuret. Takajaloissa on slim-malli (koko 14), eli ne ovat kapeammat, kuin etujalkojen samankokoiset tossut. Silti toisen etujalan tossu  ja molemmat takajalkojen tossut pyörivät jalassa. Jonkin aikaa oltiin kävelty, kun tossut olivat pyörähtäneet "ulos päin" Olin tehnyt retkipatjasta bootseihin pohjalliset, mutta ne eivät siis olleet toimivat. Minulla on myös EF:n omat kumipohjalliset bootseihin, mutta ne tuntuvat pyörivän bootsin sisällä, vaikka ovatkin samaa kokoa? Täytyy kokeilla niitä seuraavalla kerralla. Tai keksiä joku parempi materiaali, josta askarrella pohjalliset. Ideoita?

Olisi kiva päästä sovittamaan kokoa 13 ja käydä lenkillä ne kavioissa, jos jalkaan mahtuvat. Uusia en viitsi millään ostaa vain kokeillakseni, koska liikkuessa sen vasta huomaa pysyykö toffeli paikallaan kaviossa. Ja kierros näitä bootseja maksaa yli 400e...Äh! 
Olisipa joku bootsi-vuokraamo, josta saisi bootseja testaukseen, ennen ostopäätöstä. 
No jotain hyvääkin, pito oli nimittäin hyvä nastotetuilla tossuilla lumisella/jäisellä tiellä. Laitoimme 16 nastaa per töppönen. En nyt luovu vielä toivosta näiden tossujen kanssa, mutta tietysti joku toinen malli tai merkki täytyy keksiä, jos näitä ei saa pysymään paikoillaan jalassa.

Vielä sananen viime yöstä. Hepat olivat vähän levottomia rakettien paukkeesta, ne eivät juosseet tai riehuneet, mutta olivat tarkkaavaisina koko ajan, eivät syöneet heiniään normaalin "ahneesti" ja pysyivät porukassa koko ajan. Yleensä syövät kuka missäkin puolella tarhaa. Sisällä pihatossa ei ollut kukaan käynyt koko yönä. Myös toisella puolella tarhaa verkoissa olleet yöheinät olivat koskemattomia. Aamuheinät klo 5 oli syöty normaalisti, samoin aamulla ysiltä heinät hävisivät tavalliseen tapaan. 

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuoden viimeiset kuulumiset

Talvi ei ole vieläkään saapunut näihin maisemiin kunnolla. Hetken meillä oli jo lunta. Se oli ihanaa aikaa se. Ei kuraa ja ihanan valoisaa. Kävimme Jipun kanssa kaksi kertaa maastossa ratsain. Nämä retket menivät hurjan hyvin. Löysin kirpputorilta keltaiset mountain horsen heijastinratsastushousut. Niissä oli superkivaa maastoilla. Joskus lyhyydestä on iloa, koska nämä housut ovat lasten kokoa 160cm hah!
<3
Nyt lumesta ei ole kuin rippeet jäljellä ja jäätä on joka paikassa. Kerkesin jo harmistua, kun lupaavasti alkanut maastoilu ei jäällä onnistu kengättömän kanssa. Lumella maastoilimme paljan kavion. Eilen Jipulla ja Popilla oli kuitenkin vuolupäivä. Vuolija toi mukanaan Jipun bootseihin nastat! Tänään aion mennä testaamaan miten nastat toimivat, ensin taluttaen. Jipun EF:n bootseihin ei saa hokkeja. Vain nastat, niitä on nyt 16 per tossu. Popilla on easybootseissaan nastat ja ne ovat ainakin toimineet hyvin. 
Popi tarkkailemassa, kun lasken vettä ämpäreihin. On nämä uteliaita <3.
Ruokinta jutuista; Jippu söi soodakuurin, en ole huomannut missään mitään eroa, kaikki on hyvin. Pitäisi viedä uudelleen lantaa ph analyysiin. Popia en saanut soodaa syömään edes pellavaisen seassa, mutta bentoniittisavea se suostui nauttimaan. 
Ihanaa, kun lumiseen aikaan saattoi heiniä jakaa ympäriinsä maahan.
Tämä päivä minua hieman jännittää. Aikaisemmin, kun meillä oli vielä karsinatalli hevoset tulivat uudenvuoden aattona aina hyvissä ajoin sisälle. Nyt niiden olisi kuitenkin tarkoitus olla normaalisti ulkona pihatossa. Olen viikon ajan soittanut niille iltaruokinnan yhteydessä puhelimesta youtube-videoita , joissa ammutaan raketteja.. Uskon, että se helpottaa edes vähän, kun äänet ovat jo hieman tuttuja. Toki maalla on aika rauhallista, mutta kyllä täälläkin jonkin verran pauketta kuulee. 
Jippu olisi halunnut tulla tekemään joulusiivousta kanssani varustehuoneeseen.
Tämä vuosi ei ole ollut hevosten kanssa helpoin, maha ongelmia on ollut Jipun kanssa niin paljon. Suuria muutoksia oli siirtyiminen tallista pihattoon ja vuosi ilman Josea on tietysti ollut erilainen, kuin aiemmat. Ensi vuodelle ei ole sen suurempia suunnitelmia tai tavoitteita, kuin alkaa ratsastaa Jipulla vihdoin enemmän ja saada sen maha kuntoon ja pysymään hyvänä. Näissä on ihan tarpeeksi tekemistä! Toki kunnon kameraakin voisi ulkoiluttaa enemmän, nämäkin kuvat ovat aivan ala-arvoisia puhelinkuvia. Aion myös hankkia uuden puhelimen, jossa on miljoonasti parempi kamera kuin tässä nykyisessä!

Onnellista uutta vuotta 2018 kaikille!

torstai 7. joulukuuta 2017

Mahamurheita, kaviomurheita ja mitä vielä...


Kaunis suomalainen itsenäisyyspäivänä.



Eilen vietettiin Suomi100-juhlaa ja luontoäiti taisi olla täysillä juhlassa mukana, kun niin hienon ilman meille antoi eiliselle. Pakkasta, aurinkoa ja tiistaina saatu pieni lumiharso, voiko hienompaa säätä enää olla? Tästä innostuneena nappasin kameran ulos pitkästä aikaa. 
 Jotta elämä ei olisi liian helppoa ja yksinkertaista, vein viime viikolla hevosten lantanäytteet laboratorioon analyysiin. Keneltäkään ei löytynyt madonmunia, mutta otatin Jipulta myös bakteeriviljelyn ja ph ja Popilta ph:n ja nämä tulokset eivät sitten niin hyviä olleetkaan. 


Jipun kolit olivat vain <10 000kpl/g, eli tämä tulos tarkoittaa, että niitä on vähän. Hyvä tulos olisi yli 50 000. Keväällä kolit olivat 30 000. Ph 6,5 (Popilla vain 6). Mitä lähempänä seitsemää sen parempi. Lisäksi Jipulta löytyi jonkin verran hemolyyttibakteereja. Näiden takia kolit eivät mahassaan viihdy? 

Soodakuuri ja bentoniittisavi ovat seuraavaksi kokeilulistalla. Kummastakaan minulla ei ole aiempaa kokemusta. Katsotaan mitä tapahtuu... Jippu on välillä ollut taas kärttyisä harjatessa ja sekös on ikävää. Annoin sille parin viikon psylliumkuurin juuri, kun lannan mukana tuli vettä. Porukka sai tänään matolääkkeet, koska niitä heisimatojahan ei kuulemma aina lannasta näy. Hieman pelottaa, mitä matolääke saa Jipun mahassa aikaan, sillä se taitaa olla aika myrkky vatsalle.
Sitten ne kaviomurheet. Taas pakkasen tultua ja maan kovetuttua alkoi tamma kävelemään "huonosti" tai varovasti. Kaviot ovat märän ajan jäljiltä kuluneet. Meille piti viime viikolla tulla vuolija, mutta hänen tulonsa peruuntui, juuri kun olisin tarvinnut vähän konsultointia kavioiden kanssa. Eilen illalla laitoin sitten bootsit joka koipeen ja Jippu ulkoilee nyt hetken tossujen kanssa. Näiden kanssa se liikkuu paremmin muhkuraisessa tarhassa. Huomenna pitäisi ikävä kyllä vettä taas sataa, joten koppuramaan ongelma taitaa mennä ohitse. Tämä on kyllä se pahin, kun jatkuvasti on märkää ja sitten taas koppuraista. Kaviot ovat nyt kuluneemmat, kuin kesällä bootseja sovitellessa ja nyt olenkin hieman epävarma, onko koko 14 etukavioihin liian suuri, koska tossut tuntuvat pyörivän jaloissa helposti. Katsotaan auttaako pohjallinen tilannetta. 
Upea ilma  6.12.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Jalaton

Reilu viikko takaperin, kun sää oli hetken kylmää ja hevosten aitauksessa maa meni pakkasesta koppuraiseksi alkoi Jippu kävellä huonosti. Hiekkatiellä se ei halunnut liikkua ollenkaan. Ensi ajatus oli, että se arkoo kavioitaan ja se on kai todennäköisintä. Siinä kävi mielessä kaikki kaviokuumeesta lannehalvaukseen, vaikka ne vähän oudoilta tuntuivatkin.  

Jippu tarhaili hetken pienemmässä aitauksessa, jossa oli suht tasaista. Tossut jalassa se liikkui paremmin. Etujalkoihin mahtuivat vielä soft ride-terapia bootsit, jotka ostin joskus muinoin kaviopaiseen paranteluun. Niissä on paksu pehmeä pohjallinen. Yöt tamma lepäili karsinassa. Mieheni rakensi karsinaan tee-se-itse heinäautomaatinkin, jotta saatiin ruokailurytmi pysymään samana, ilman yöheräämisiä. Vaikka mitä sitä ei rakkaan heppansa eteen tekisi, että kyllä täällä alkuun heräiltiin muutaman yönä viemään heiniä. 
Nyt pakkasesta ei ole enää tietoakaan ja Jippu liikkuu taas jo hyvin. Maa on jälleen pehmeä, turhankin pehmeä. Tänä yönä se on vielä sisällä, mutta huomenna saakoon palata normaaliin elämään. Kun pakkanen taas joskus iskee, täytyy laittaa tossut heti jalkaan ja katsoa miten Jippu pärjää. Onhan se iso muutos, että yhdessä yössä pehmeä tarha muuttuu kovaksi ja koppuraiseksi. En nyt ainakaan vielä ole luovuttamassa kengättömyyden kanssa. Tilasin takajalan tossut, toimitus vain tuntuu kestävän pitkään, lisäksi löysin tori.fi:stä käytetyt ef-bootsit etujalkoihin, joten nyt on ainakin varapari.
Aloitin Jipulle eilen psylliumkuurin. Olin ajatellut meidän menevän hiekkakuvaukseen ihan uteliaisuudesta, mutta nyt oireet hiekkaan ovat niin selvät, että kuvaillaan sitten myöhemmin. Vesi lannan mukana -> sotkuinen häntä, epämääräinen käytös harjatessa jne... 

tiistai 31. lokakuuta 2017

Aika kuluu, muistot pysyy

Vuosi on kulunut aikamoisella vauhdilla. Vuosi sitten luovuin rakkaasta ystävästä. Monesti meinaan vielä huudella sitä, kun huutelen hevosia syömään... On ikävä vanhaa ja viisasta hevosta, jonka kanssa ymmärrettiin hyvin toisiamme kaikkien yhteisten vuosien jälkeen.
Kaipaan kärryttelyjä.
Nyt jos koska tarvitsin luotettavaa vetohevosta maastoon. Jose olisi ollut paras opettaja Jipulle. 
6/2015 Jose tukena ja turvana

7/2015 Jippu totuttelee ratsastajaan, Jose apuna.

torstai 26. lokakuuta 2017

Ensitunnelmat pihatossa

Onneksi välillä aurinkokin näyttäytyy!
Hevosilla on nyt pari viikkoa ollut vapaa pääsy talliin tai nykyisin pihattoon. Puhun kyllä edelleen tallista. Iloisena olen katsellut, kuinka sisälle mennään usein syömisen jälkeen nukkumaan päiväunia. Ja en niin iloisena, kun sateessa kastuneet pollet käyvät piehtaroimassa turpeessa tai kakalla pihaton nurkassa. Kuivikkeena on siis turve, jota on runsas kerros lattiaa peittämässä. Ilmojen kylmentyessä, ei varmaan vielä pienellä pakkasella, mutta talven tullen laitan turpeen päälle olkea, siinä voi sitten mukavasti kakkia nukkua. Olen saanut onneksi muutaman paalin olkea hamstrattua. Tänä vuonna on kehno olkivuosi märän sään vuoksi.
Siivoan sisällä päivittäin kakat ja pissat jotka tulevat vastaan. En kaiva tai möyhennä. Toisaalta semmoinen palavapatjakin kiinnostaisi, mutta en tiedä osaanko sellaista tehdä. Meillä tuo katto korkeus on sen verran matala, ettei ole varaa ainakaan kasvattaa kuivikealustaa kovin korkeaksi. Mietityttää myös, kuinka syväjäähän pissakohdat, jotka eivät ole tulleet siivotessa "vastaan" menevät pakkasten tulon jälkeen... Tämä ensimmäinen vuosi on varmasti semmoista hakemista, totuttelua ja opettelua, ennen kuin palaset loksahtavat paikoilleen ja oppii itselleen parhaat tavat toimia pihaton kanssa.
Katos. Ensi kesänä aion heilua maalipensselin kanssa.
Takaoven eteen tehtiin katos tuulta, vettä ja lunta pysäyttämään. Rännit pitäisi katolle asentaa jossain välissä, voi olla, että se jää ensi kesään. Vesi tippuu inhottavasti seinän viereen ja kastelee koko tallin takapihan. Näiden viime viikkoisten sateiden jäljiltä tarhasta pettivät hiekkapolutkin, jotka ovat yleensä kestäneet sateita melko hyvin. 

Syksyaika on se, jolloin tekisi välillä mieli myydä kaikki hevoset ja myös muut eläimet, jotka ulkoilevat ja muuttaa kerrostaloon, istua iltaisin kynttilän valossa katsomassa tv-sarjoja. :D Perjantaina 13.päivä otsalamppunikin hajosi ja pimeys vain synkentyi. Onneksi sain uuden lampun, joka on entistä tehokkaampi. Pieni materia-onnenhetki pimeisiin iltoihin!
Iloiset lenkkikaverit tallin hoitopaikalla. Kävästiin vähän sänkkärillä ennen näitä sateita.
Tallin tai siis pihaton oviaukoilla on nyt räsymatot. Matot ovat vielä osittain "auki", jotta hepat tottuvat kulkemaan niiden lomasta. Jippu menee mattojen välistä ihan reippaasti  Herra Ruuna itsekseen sujuvasti, talutettuna ei aina voi mukamas tulla. Popia en ole sisällä montaa kertaa nähnyt. Se ei ole tainnut vielä ymmärtää, että sisälle voi tulla koska huvittaa. Kuitenkin, jos sen taluttaa sisälle, niin se on ihan rennon oloisena. Täytyy varmaan totuttaa sitä vielä kulkemaan oviaukoista herkkujen avulla. Muuten en mitään ruokaa sisällä tarjoile, koska Jipun tuntien se aiheuttaisi turhaa nahinaa. Joten ulkona syödään, satoi tai paistoi. 

Jos olen kotona heinät syödään kasoista tuolta kallion päältä (ainut paikka jossa ei ole kuraa tai hiekkaa, jotain iloa siis kallioistakin) ja heinälaatikosta (joita pitäisi nikkaroida pari lisää). Kun ei ole ruokkijaa paikalla, heinät tarjoilee automaattimme nerofeeder ja öisin heinää tarjoillaan verkoista, jotka ovat ajastinportin takana. 
Takaovi, jonka molemmin puolin näkyy ylhäällä kaapit,
 jotka tehtiin sähköpaimenen ja pistorasioiden suojaksi.

Popi suojautuu syyssateita vastaan. Keväällä hevosmessuilta ostamani loimi ja kaulakappale ovat nyt tulleet tarpeeseen.
Entäpä loimitus? Vaikka laumalla on nyt vapaa pääsy sisätiloihin olen silti loimittanut ne jos on luvattu sadetta taukoamatta pitemmän aikaa. Varsinkin lämpöisen ruunan ja vanhan ponin olen viitoittanut herkemmin. Jippu on nuori ja varmaan tarkeneekin pitemmälle tuuhean turkkinsa kanssa. Yhtenä sadepäivän iltana se otti sen verran monta turvekylpyä, etten kehdannut sille enää loimea turvenaamion päälle heittää. 
Uudet laidat kottikärryissä täytyy tutkia.
Pahat muuten tuollaiset lisälaidat kottikärryssä. Nyt tulee lapattua kärrit niin täyteen, ettei meinaa saada enää työnnettyä niitä tuolla kurassa eteenpäin. Kun ei millään malta mennä tyhjentämään. "Vielä tää kasa, ja kyllä tonkin voi vielä ottaa" jne... Tarhan siivoan päivittäin, kuten ennenkin. Tai jos en minä, niin joku muu.
Hiekkapolutkin ovat kurastuneet tällä sademäärällä.
Nämä pari viikkoa on siis menneet ihan mukavasti, ellei näitä kurjia syyssateita oteta huomioon. Jippu ja ruuna köllöttelevät hyvässä sovussa sisällä turpeessa, tosin ihmisen läsnäollessa Jippu usein alkaa pomotella ja hätistellä ruunaa. Jos heitä tarkkailee "salaa", ovat ihan hyvää pataa keskenään. Olen jopa kerran nähnyt ne rapsuttelemassa. Rasti seinään! Viime talvena niillä ei ollut kovin lämpimät välit. Poni täytyy vielä saada hoksaamaan tämä sisätilojen idea. Viimeisenä keinona on ottaa se karsinaan öisin, jos tuntuu ettei se halua sisälle toisten kanssa tulla ollenkaan.