perjantai 10. marraskuuta 2017

Jalaton

Reilu viikko takaperin, kun sää oli hetken kylmää ja hevosten aitauksessa maa meni pakkasesta koppuraiseksi alkoi Jippu kävellä huonosti. Hiekkatiellä se ei halunnut liikkua ollenkaan. Ensi ajatus oli, että se arkoo kavioitaan ja se on kai todennäköisintä. Siinä kävi mielessä kaikki kaviokuumeesta lannehalvaukseen, vaikka ne vähän oudoilta tuntuivatkin.  

Jippu tarhaili hetken pienemmässä aitauksessa, jossa oli suht tasaista. Tossut jalassa se liikkui paremmin. Etujalkoihin mahtuivat vielä soft ride-terapia bootsit, jotka ostin joskus muinoin kaviopaiseen paranteluun. Niissä on paksu pehmeä pohjallinen. Yöt tamma lepäili karsinassa. Mieheni rakensi karsinaan tee-se-itse heinäautomaatinkin, jotta saatiin ruokailurytmi pysymään samana, ilman yöheräämisiä. Vaikka mitä sitä ei rakkaan heppansa eteen tekisi, että kyllä täällä alkuun heräiltiin muutaman yönä viemään heiniä. 
Nyt pakkasesta ei ole enää tietoakaan ja Jippu liikkuu taas jo hyvin. Maa on jälleen pehmeä, turhankin pehmeä. Tänä yönä se on vielä sisällä, mutta huomenna saakoon palata normaaliin elämään. Kun pakkanen taas joskus iskee, täytyy laittaa tossut heti jalkaan ja katsoa miten Jippu pärjää. Onhan se iso muutos, että yhdessä yössä pehmeä tarha muuttuu kovaksi ja koppuraiseksi. En nyt ainakaan vielä ole luovuttamassa kengättömyyden kanssa. Tilasin takajalan tossut, toimitus vain tuntuu kestävän pitkään, lisäksi löysin tori.fi:stä käytetyt ef-bootsit etujalkoihin, joten nyt on ainakin varapari.
Aloitin Jipulle eilen psylliumkuurin. Olin ajatellut meidän menevän hiekkakuvaukseen ihan uteliaisuudesta, mutta nyt oireet hiekkaan ovat niin selvät, että kuvaillaan sitten myöhemmin. Vesi lannan mukana -> sotkuinen häntä, epämääräinen käytös harjatessa jne... 

tiistai 31. lokakuuta 2017

Aika kuluu, muistot pysyy

Vuosi on kulunut aikamoisella vauhdilla. Vuosi sitten luovuin rakkaasta ystävästä. Monesti meinaan vielä huudella sitä, kun huutelen hevosia syömään... On ikävä vanhaa ja viisasta hevosta, jonka kanssa ymmärrettiin hyvin toisiamme kaikkien yhteisten vuosien jälkeen.
Kaipaan kärryttelyjä.
Nyt jos koska tarvitsin luotettavaa vetohevosta maastoon. Jose olisi ollut paras opettaja Jipulle. 
6/2015 Jose tukena ja turvana

7/2015 Jippu totuttelee ratsastajaan, Jose apuna.

torstai 26. lokakuuta 2017

Ensitunnelmat pihatossa

Onneksi välillä aurinkokin näyttäytyy!
Hevosilla on nyt pari viikkoa ollut vapaa pääsy talliin tai nykyisin pihattoon. Puhun kyllä edelleen tallista. Iloisena olen katsellut, kuinka sisälle mennään usein syömisen jälkeen nukkumaan päiväunia. Ja en niin iloisena, kun sateessa kastuneet pollet käyvät piehtaroimassa turpeessa tai kakalla pihaton nurkassa. Kuivikkeena on siis turve, jota on runsas kerros lattiaa peittämässä. Ilmojen kylmentyessä, ei varmaan vielä pienellä pakkasella, mutta talven tullen laitan turpeen päälle olkea, siinä voi sitten mukavasti kakkia nukkua. Olen saanut onneksi muutaman paalin olkea hamstrattua. Tänä vuonna on kehno olkivuosi märän sään vuoksi.
Siivoan sisällä päivittäin kakat ja pissat jotka tulevat vastaan. En kaiva tai möyhennä. Toisaalta semmoinen palavapatjakin kiinnostaisi, mutta en tiedä osaanko sellaista tehdä. Meillä tuo katto korkeus on sen verran matala, ettei ole varaa ainakaan kasvattaa kuivikealustaa kovin korkeaksi. Mietityttää myös, kuinka syväjäähän pissakohdat, jotka eivät ole tulleet siivotessa "vastaan" menevät pakkasten tulon jälkeen... Tämä ensimmäinen vuosi on varmasti semmoista hakemista, totuttelua ja opettelua, ennen kuin palaset loksahtavat paikoilleen ja oppii itselleen parhaat tavat toimia pihaton kanssa.
Katos. Ensi kesänä aion heilua maalipensselin kanssa.
Takaoven eteen tehtiin katos tuulta, vettä ja lunta pysäyttämään. Rännit pitäisi katolle asentaa jossain välissä, voi olla, että se jää ensi kesään. Vesi tippuu inhottavasti seinän viereen ja kastelee koko tallin takapihan. Näiden viime viikkoisten sateiden jäljiltä tarhasta pettivät hiekkapolutkin, jotka ovat yleensä kestäneet sateita melko hyvin. 

Syksyaika on se, jolloin tekisi välillä mieli myydä kaikki hevoset ja myös muut eläimet, jotka ulkoilevat ja muuttaa kerrostaloon, istua iltaisin kynttilän valossa katsomassa tv-sarjoja. :D Perjantaina 13.päivä otsalamppunikin hajosi ja pimeys vain synkentyi. Onneksi sain uuden lampun, joka on entistä tehokkaampi. Pieni materia-onnenhetki pimeisiin iltoihin!
Iloiset lenkkikaverit tallin hoitopaikalla. Kävästiin vähän sänkkärillä ennen näitä sateita.
Tallin tai siis pihaton oviaukoilla on nyt räsymatot. Matot ovat vielä osittain "auki", jotta hepat tottuvat kulkemaan niiden lomasta. Jippu menee mattojen välistä ihan reippaasti  Herra Ruuna itsekseen sujuvasti, talutettuna ei aina voi mukamas tulla. Popia en ole sisällä montaa kertaa nähnyt. Se ei ole tainnut vielä ymmärtää, että sisälle voi tulla koska huvittaa. Kuitenkin, jos sen taluttaa sisälle, niin se on ihan rennon oloisena. Täytyy varmaan totuttaa sitä vielä kulkemaan oviaukoista herkkujen avulla. Muuten en mitään ruokaa sisällä tarjoile, koska Jipun tuntien se aiheuttaisi turhaa nahinaa. Joten ulkona syödään, satoi tai paistoi. 

Jos olen kotona heinät syödään kasoista tuolta kallion päältä (ainut paikka jossa ei ole kuraa tai hiekkaa, jotain iloa siis kallioistakin) ja heinälaatikosta (joita pitäisi nikkaroida pari lisää). Kun ei ole ruokkijaa paikalla, heinät tarjoilee automaattimme nerofeeder ja öisin heinää tarjoillaan verkoista, jotka ovat ajastinportin takana. 
Takaovi, jonka molemmin puolin näkyy ylhäällä kaapit,
 jotka tehtiin sähköpaimenen ja pistorasioiden suojaksi.

Popi suojautuu syyssateita vastaan. Keväällä hevosmessuilta ostamani loimi ja kaulakappale ovat nyt tulleet tarpeeseen.
Entäpä loimitus? Vaikka laumalla on nyt vapaa pääsy sisätiloihin olen silti loimittanut ne jos on luvattu sadetta taukoamatta pitemmän aikaa. Varsinkin lämpöisen ruunan ja vanhan ponin olen viitoittanut herkemmin. Jippu on nuori ja varmaan tarkeneekin pitemmälle tuuhean turkkinsa kanssa. Yhtenä sadepäivän iltana se otti sen verran monta turvekylpyä, etten kehdannut sille enää loimea turvenaamion päälle heittää. 
Uudet laidat kottikärryissä täytyy tutkia.
Pahat muuten tuollaiset lisälaidat kottikärryssä. Nyt tulee lapattua kärrit niin täyteen, ettei meinaa saada enää työnnettyä niitä tuolla kurassa eteenpäin. Kun ei millään malta mennä tyhjentämään. "Vielä tää kasa, ja kyllä tonkin voi vielä ottaa" jne... Tarhan siivoan päivittäin, kuten ennenkin. Tai jos en minä, niin joku muu.
Hiekkapolutkin ovat kurastuneet tällä sademäärällä.
Nämä pari viikkoa on siis menneet ihan mukavasti, ellei näitä kurjia syyssateita oteta huomioon. Jippu ja ruuna köllöttelevät hyvässä sovussa sisällä turpeessa, tosin ihmisen läsnäollessa Jippu usein alkaa pomotella ja hätistellä ruunaa. Jos heitä tarkkailee "salaa", ovat ihan hyvää pataa keskenään. Olen jopa kerran nähnyt ne rapsuttelemassa. Rasti seinään! Viime talvena niillä ei ollut kovin lämpimät välit. Poni täytyy vielä saada hoksaamaan tämä sisätilojen idea. Viimeisenä keinona on ottaa se karsinaan öisin, jos tuntuu ettei se halua sisälle toisten kanssa tulla ollenkaan.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Susihavainto

Melkein seitsemän vuotta ollaan tässä talossa asuttu ja vaikka näillä kylillä on paljon susihavaintoja tehty (ja yksi shettis syöty :( ), en ole ikinä sutta omin silmin luonnossa nähnyt. Tai en ollut nähnyt. Nimittäin lauantai aamuna olin juuri tullut kahdeksan aikaan koiran kanssa aamulenkiltä sisälle ja tein lähtöä valokuvauskurssille, kun miehen puhelin soi ja luurin toisessa päässä kerrotaan, että teidän pihapiiriä kohti on tulossa kaksi sutta pellolla. Siis lauantai aamulla klo 8.20! Eikun pihalle katsomaan ja toteamaan, että "ei p**kele, sieltä näyttävät tulevan". Lähtivät tosin ennen meidän pihatietä naapurin suuntaan. Ne kuitenkin kiersivät naapurin takaa ja ilmestyivät pian meidän tontin toiselle puolelle hevostarhan taakse josta jatkoivat tien toiselle puolelle metsään. Isoja otuksia, ei epäilystä etteivätkö olisi susia olleet. 

Että näin. Heti, kun teet hevosille pihaton niin sudet alkaa hypätä nurkissa ja vielä valoisaan aikaan! Meillä on viiisi lankainen sähköaita, jossa vanha tehokas olli1800 paimenena, mutta täytyy varmaan laittaa ulkopuolelle kulkemaan vielä erillinen maadoituslanka ja lankkuaidastakin usein unelmoin (pitäisi hevoset paremmin aidan sisällä, jos joku tilanne on). Nyt hevoset olivat rauhallisina tarhan toisella puolelle, en tiedä huomasivatko ne susia, vai ovatko kenties tottuneet niihin, jos niitä useammin tästä on kulkenut. 

En ole susia vastaan, kuuluvat Suomen luontoon. Minun tai kenenkään muunkaan pihapiiriin sen sijaan ei olisi syytä tunkea. Peuroja luulisi metsässä riittävän saaliiksi, joten pysyisivät siellä. En pelkää isojen hevosten puolesta, mutta tuo 27v itsekseen tarhassa haahuileva mummoponi vähän huolettaa. Se ei useinkaan porukassa viihdy vaan kulkee omia polkujaan. Toivottavasti tämä oli kertaluontoinen tapahtuma, eikä mikään yleinen susien kulkureitti jatkossa...

perjantai 29. syyskuuta 2017

Hevosvalokuvauskurssilla 13.8. osa 2...

Laittelen muutamia kuvia vielä Hestafoton Petra Lönnqvistin järjestämältä hevosvalokuvauskurssilta. Ostin kurssin jälkeen uuden objektiivin kameraan, enkä ole vielä yhtään ehtinyt kuvailla sen kanssa Jippua tai Popia. Viikonloppuna olen menossa luontovalokuvauskurssille, että ehkäpä sen jälkeen. Kaikkien kuvauskurssien jälkeen innostus on aina hetken niiiin korkealla.

Mulle tuli tästä ponystä ihan Jippu mieleen ;)










sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Syksyn hammashoidot

Meillä kävi eläinlääkäri hoitamassa hevosten hampaat viime viikolla. Olisin halunnut saman eläinlääkärin, joka viimeksi kävi, mutta hän oli lomalla ja koiralla menossa rokotus vanhaksi (en viitsi sitä erikseen lähteä viemään rokotukselle), niin täytyi pyytää tämä toinen lääkäri. Saman olisin halunnut siksi, että olisi ollut muistissa ehkä jotain maaliskuisesta käynnistä ja lisäksi hänellä on se teline, jolloin omistajan ei tarvitse ihan niin paljon kannatella rauhoitetun hevosen päätä. Meillä kaikki kaverit on rauhoitettava hampaiden hoidon ajaksi, joten se pää painaa hiukan, kun koitat sitä tuossa olkapäällä kannatella. Huh! 
"Tää mun pää vähän painaa", totesi Jippu alkaessaan heräillä.
Jippu saatiin näppärästi rauhoitettua huulipuristimen kanssa, se ei huomannut koko toimenpidettä. Sen hampaissa oli vähän piikkejä kielen puolella ylhäällä ja hampaiden ulkoreunoilla oleviin v:n mallisiin koloihin oli kertynyt vähän rehua. Ei varsinaisia diasteemoja, koska eivät olleet hampaiden välissä, mutta eläinlääkäri suositteli kuitenkin, että suuta voisi huuhdella. Jipulla oli myös pieniä kariesmuutoksia joissakin hampaissa. 

Popilla on edelleen ikäisekseen hyvä purukalusto. Muutamassa hampaassa lievää kariesta, ei paha. Alhaalla oli kapea diasteema yhdessä hammasvälissä. En muista yhtään oliko tätä viimeksi, enkä löytänyt edelliskerran papereita mistään... En ainakaan tänne blogiin ollut kirjoittanut tuollaisesta löydöksestä mitään. 
Tillin tallin
Rauhoituksesta molemmat heräsivät ihan hyvin, eikä mitään ähkyoireita tullut. Minua nykyisin aina jännittää vähän rauhoitus, kun Popilla kerran tuli ähky seuraavana päivänä. Tosin silloin se sai rauhoitteen lihakseen, eikä suoneen. Tähän en enää suostu. 

Täytynee ostaa sellainen isoruisku, jossa metallinen varsiosa (siis se joka työnnetään sinne suuhun) ja alkaa harjoittelemaan tuota suunhuuhtelua. Vetman ainakin myy sellaisia 300ml ruiskuja, eläinlääkäri vinkkasi. Mies totesi, että tollaisia saa biltemastakin ja niin näytti olevankin, mutta niissä ei ollut metallista osaa vaan muoviletkua. Hevonen varmaan haukkaa muoviletkun aika helposti rikki. 
Eilen laitumella, alkaa olla syöty tämän kesän vihreät.

tiistai 19. syyskuuta 2017

Projekti nimeltä pihatto

Tykkäsin meidän tallista. Kolme noin 9neliön karsinaa ja yksi ponikarsina. Käytävä, johon sai kaksi hevosta yhtä aikaa hoidettavaksi. Remontoimme tallin 2013, jonka jälkeen viihdyin siellä entistä paremmin. Viime talvisten vaikeuksien jälkeen aloin kuitenkin miettiä vaihtoehtoa pihatto enemmän ja enemmän. Loppukesästä ajatukset pääsivät siihen pisteeseen, että karsinat räjäytettiin ja se oli menoa sitten. 
Remonttikaaos ja rakennusvalvoja
Meidän tapauksessa oli helpompaa remontoida tätä vanhaa, kuin rakentaa kokonaan uutta rakennusta. "Talliin" jäi yksi karsina ja hoitotila. Pihattoon on kaksi oviaukkoa, toinen katoksesta ja toisen ulkopuolelle rakentuu tuulikaappi. Hevoset eivät ole vielä päässeet sisälle tutustumaan. Projekti alkaa kuitenkin olla loppusuoralla. Muutamat sähköjohdot täytyy vielä peittää jollain ja muuta pientä viimeistelyä. Toivon turvekuorman saapuvan tällä viikolla, jotta voisimme viikonloppuna päästää asukkaat tutustumaan uuteen asumukseensa. 
Hoitotila ja karsina
Oviaukkoihin aion ripustaa räsymattoja. Kunhan vain saisin hankittua niitä jostain. Muutama jo löytyy, mutta täytyy vielä muutama kirppis kiertää mattojahdissa. Jippu varmaan hoksaa mattojen välistä kulkemisen äkkiä, toivottavasti vanhukset seuraavat perässä. Odotan jo innolla ja pienellä jännityksellä miten hevoset viihtyvät ja varsinkin haluan seurata Jipun käytöstä. Olen kuullut paljon positiivista hevosista, jotka ovat muuttaneet tallista pihattoon. Ja toisaalta, jos tämä pihatto on ihan metsään mennyt kokeilu, voidaan aina rakentaa karsinat takaisin! (mieheni oli todella innostunut tästä päätelmästä :D ) 
Jippu kurkkii sisälle