torstai 22. maaliskuuta 2018

Puoli vuotta pihattoelämää.

Hienot helmikuiset pakkassäät
Aika on mennyt hujauksessa! Vastahan vuosi vaihtui, mutta nyt mennään jo maaliskuun loppua. Meillä alkaa olla pihattoelämää takana puoli vuotta. Tai ei nyt aivan, koska remontti oli kesken hevosten tullessa laitumelta kotiin, mutta lähellä ollaan silti. Miten on mennyt? Olenko tykännyt, entä tärkein; ovatko hevoset mahtaneet nauttia elämästään? 
Jippu päivätorkuilla auringossa.
Olen ollut itse tyytyväinen tähän ratkaisuun! Omaa jaksamista auttaa paljon se, ettei aamuherääminen ole enää niin sidottu hevosten ruokintaan. Hepat ruokailevat siis neljän tunnin välein läpi vuorokauden. Viideltä aamulla automaatti pudottaa heinät niille ja itse saan parhaimmillani nukkua yhdeksään (tosi harvinaista, kun lapsi herää seitsemältä yleensä), silloin jaetaan heinät käsin ja moikataan hevosia, tarkastetaan vesi tilanne ja kovilla pakkasilla tehdään tulet pataan, jotta vesi pysyy päivällä sulana. Meillä on myös "sähkökippo", jossa on aina sulaa vettä, mutta hepat ovat mieltyneet lämpimään veteen padasta ja juovat siitä ensisijaisesti. 

Yheltä päivällä ja puoli viideltä iltapäivällä heinät antaa automaatti, paitsi jos olen itse kotona ruokin käsin. Kun lunta tammikuun lopulla saatiin maahan pysyvästi olen jakanut heinät pieniin kasoihin ympäri aitausta, jolloin hepat saavat vähän liikettä mennessään kasalta toiselle ja tämä myös pidentää syömisaikaa, kun kukaan ei syö kerralla mitään kasaa loppuun, vaan tarhassa kuljetaan ja hamutaan korsia sieltä täältä vielä tunnin päästä ruokien jakamisesta. Jokainen heinäannos on kooltaan 4 kiloa. Olen laskenut sen niin, että isoille hevosille tulisi vuorokaudessa 10kiloa heinää per turpa ja ponille 4 kiloa. Totuus voi olla mitä vain, mutta mielestäni kukaan ei ole lihonut hillittömästi, muttei myöskään juuri laihtunut. Kovalla pakkasella annoin toki suurempia annoksia. Lisäksi pihatossa sisällä on pakkasten ajan ollut olkipeti, jossa on ollut mukava levätä, mutta hevoset napostelevat sitä välipalaksi tietysti myös. Olki on ohran olkea. Olen tarkoituksella jättänyt seinän vierustat ilman olkea, koska hevoset useimmin kakkaavat sinne ja ne on helpompi siivota pelkän turpeen päältä.
Nokosilla, huomaatkaa tumma kaveri tolpan takan.
Yhdeksältä illalla heinät jaetaan käsin, tällöin laitellaan taas vesiä ja annetaan myös kivennäiset ja muut mahdolliset pöperöt. Heinäautomaatti täytetään ja yöheinät viritellään tarhan toiselle reunalle, joko maahan tai verkkoihin. Tarha on jaettu väliaidalla ja meillä on käytössä feed-x-portin avaaja ja kelautuva nauhaportti. Portti ajastetaan aukeamaan yheltä yöllä. Ja tadaa, näin hevoset ovat ruokailleet usein ja vähän kerrallaan läpi vuorokauden. Jipulla oli viime talvena mahaongelmia, mahahaavaa ja hiekkaa. Viime syksynäkin sillä luultavasti oli hiekkaa, mutta psylliumkuuri auttoi. Tamma on ollut myös hyvän tuulinen ja sitä saa harjata myös mahan alta, mikä ei viime talvena tullut kuuloonkaan. 
Yöheinillä on käynyt myös hieman pitkäkorvaisempia ruokailijoita...

Jipulle tämä pihattoelämä sopii varmasti paljon paremmin, kuin tallissa seisoskelu. Suolistolle tekee hyvää olla jatkuvasti pienessä liikkeessä ja virikkeitä on enemmän, kun voi seurata maailman menoa mistä haluaa. Jippis on ottanut pihaton hyvin vastaan myös siinä mielessä, että sen löytää usein heinän syönnin jälkeen sisältä köllöttelemästä. Tamma viihtyy sisällä nukkumassa yksin tai porukassa. 

Siivoaminen pihatossa on toki työläämpää, nyt kun kakkaa on enemmän ulkona ympäriinsä. Karsinat oli aika nopea siivota. Rautalapio on ollut pakollinen varuste pakkaskautena, mutta sen kanssa jäätyneet kakat saa aika kivasti napautettua irti. Meillä siivotaan pihatto ja aitaus vähintää kerran päivässä, mutta usein jos minulla on aikaa siivoan aamulla ja illalla. 
Lauman lepohetki
Välillä karsinoita kaipaa, esim. kun kaikki kolme ovat olleet peräjälkeen rauhoitettuna vaikkapa hampaiden hoidon ajan, niin ne olisi mukava pitää karsinoissa heräilemässä. Boxeja on nyt kuitenkin vain yksi, joten yhden täytyy olla pihatossa sidottuna tolppaan ja yksi on hoitopaikalla. Ikävää on myös se, että pakkasilla kaikki vesi jäätyy hoitopaikalla lattiaan kiinni todella nopeasti. Ei siinä usein onneksi tarvitse läträtä, mutta hauteiden kanssa pelatessakin lattialle tuli vettä ja se jäätyi ja tuli liukkaaksi. Pihatossa ei kuitenkaan ole ihan niin kylmä, kuin ulkona vaan esim. jos ulkona on -10c, sisällä on lähellä nollaa ja jos ulkona on -20c, niin sisällä -10c...
Popin pakkastyyli.
Loimia olen pukenut hevosille kovimmilla pakkasilla. Tai lähinnä vanhuksille. Jippu on saanut pärjätä ilman. Kaikilla on kyllä muhkeat turkit, mutta pakkanen ja siihen lisätty kylmä viima ovat mielestäni syy loimittaa päälle kakskymppiset seniorit. Tammikuussa räntä-vesi-tuulipäivinä kaikilla oli myös välillä loimet niskassa. 

Sain tallimme "vesihuoneeseen" vihdoin viimein kuumavesivaraajan viime viikonloppuna, samalla laitettiin allas ja peilikaappi. Kyllä nyt on luksusta, kun voi tallissa pestä lämpimällä vedellä käsiä, eikä tarvitse kantaa sisältä suihkusta lämmintä vettä hevosille. Letkun kanssa saa sitten vedettyä lämpimän veden myös ulos, joten hevosten haavan huuhtelut, pesemiset ja muut on nyt mukavampi viileälläkin säällä hoitaa! Tälläistä pientä kehitystä vuosi vuodelta, olen aika iloinen! 
"Mitään en oo tehny"
Voin siis todeta, että tällä hetkellä tämä pihattoelämä näyttää tulleen jäädäkseen meille.  Mieheni ei ollut kovin iloisen näköinen, kun syksyllä sanoin, että "katsotaan nyt, aina voidaan rakentaa karsinat takaisin, jos tämä ei ole hyvä ratkaisu." :D

Kesän tullen täytyy tarhan pohjaa hieman kunnostaa, jotta syksyn tulvasta ja mudasta selvitään aavistus kevyemmin ja salainen haaveeni on saada lautaa kaksi kierrosta aitaan sähkölankojen lisäksi. Katsotaan mihin rahkeet ensi kesänä riittävät...

torstai 15. maaliskuuta 2018

Raspauspäivä ja muutama murhe

Tänään meillä oli hammashuoltopäivä, Jipun hampaissa ei ollut suurta sanomista, tosin näyttää siltä, että tämä puolen vuoden hoitoväli on sille oltava, koska nytkin oli kyllä raspaamista. Jippu sai myös rokotuksen.

Popilla oli muutama diasteema, eli hammasväli, johon kertyy rehua. Siltä löytyi myös heiluva kulmahammas, joka täytyy poistaa lähi aikoina. Mutta suurin murhe olikin Popin oikea silmä. Sen silmät tuntuvat rähmivän usein tuulisella säällä ja tämä toinen silmä enemmän. Joka päivä rähmää ei kuitenkaan ole. Eläinlääkäri kurkisti silmään ja sieltäpä löytyi haava yläluomen alta. Kohta oli aika samea ja siihen oli tullut verisuonistoa, mikä tarkoittaa haavan olevan jo ollut jonkin aikaa. Siihen oli muodostunut "valekalvoa" päälle, jota sitten pumpulipuikolla varovasti poistettiin. Nyt ponille täytyy laittaa antibiottitippa kolmen tunnin välein. Rauhoitettuna silmätipan laittaminen oli ihan helppoa, mutta voi elämä, kuinka lujasti tolkuissaan oleva poni saakaan luomiaan rutistettua yhteen! Ei meinaa kädet riittää, jotta sen yhden tipan saisi silmään saakka, eikä vain luomiin. 

Eikä tässä vielä kaikki... Jippu ontui tuossa yhtenä perjantaina oikeaa takajalkaa illalla aika voimakkaasti. Epäilin heti kaviopaisetta, mutta jännevamman mahdollisuus mietitytti myös. Jalka oli vuohisesta hieman turvoksissa, mutta ei mistään lämmin tai aristava. Kaviopulssia en löytänyt, eikä kavio ollut myöskään sen lämpimänpi kuin muutkaan. Haudoin kaviota pari päivää. Ontuma väheni, muttei mitään selvää paiseen puhkeamista tapahtunut. Seuraavalla viikolla Jippu alkoi ontua taas enemmän. Varasin jo klinikka-ajankin sen jälkeen, kun vuolijamme oli käynyt kaviota tutkimassa ja pihtien kanssa puristelemassa mitään löytämättä. 

Emme lopulta klinikalle kuitenkaan päässeet, koska Jippu oli sitä mieltä ensimmäisen kerran elämässään, että hän ei koppiin mene. Menipä lopulta 1,5h lastaamisen jälkeen... Vaan silloin oltiin jo auttamattomasti liikaa myöhässä. Yleensä tamma on kävellyt koppiin ilman sen suurempia ihmettelyjä. Epäilen, että se pelkäsi/tiesi lastaussillan olevan liukas, koska lopulta laitettuani bootsit joka jalkaa, tuli se kyytiin jalat tutisten. Voi toista! Teimme viikonlopun aikana muutamia lastausharjoituksia ja alkoi taas sujua paremmin. En halua sille jäävän huonoa muistoa, jotta matkustus on jatkossa yhtä helppoa, kuin aina ennenkin. Klinikalle oli uusi aika maanantai iltapäiväksi, mutta yllättäen lauantaina kavion takaa kantapallon alaosasta olikin puhjennut paise! Ontuma loppui siihen ja putsailin sitten tätä "räjähtäneen" näköistä kohtaa betadinella. Yksin putsaaminen oli aika hankalaa, koska Jippu oli ilmeisesti päättänyt, että nyt hänen jalkaansa on sorkittu jo tarpeeksi. Toistaiseksi näyttää hyvältä, mutta saapa nähdä kuinka kauan jalan kestää parantua. Ei mitään bootsia voi ainakaan kuvitella laittavansa kavioon tällä hetkellä ratsastusta varten. 
Karvojen alta paistaa räjähtäneen näköinen kohta, josta paise on puhjennut.

lauantai 17. helmikuuta 2018

Shettisnäyttely Vaskiolla 17.2.

Mummoponi (kesällä 28v) pääsi kylille tänään. Olimme Vaskiolla shettisten rotunäyttelyssä veteraaniluokassa. Intopiukeana Popi esitti ravin sijasta vähän laukkaa ja niin edelleen... Haha, ei ainakaan kukaan voi pystyyn kuolleeksi luulla. En tällä kertaa esittänyt ponia itse. Pitäisi varmaan, niin oppisin joskus. Vaikka tälläisissä talvinäyttelyissä tuntui olevan rennonpi meininki kuin kesällä, esim. pukeutumisen suhteen. 
Popi ja J.
Tuomarina toimi ruotsalainen Elisabeth Ljungstorp, joka sanoi Popista näin (vapaa suomennos):
"Hyvin ylläpidetty, hyvä rotutyyppi, hyvän muotoinen niska/kaula?, vahva ylälinja, lihaksikas takaosa, hyväasentoiset jalat sivusta, hyvät jalat, energinen ravi."

II-palkinto. Sijoitus luokassa 3/3. 

Luokan kaksi muuta ponia, olivat reilusti nuorempia ja kantakirja-tammoja, joten ihan hyvä kolmonen Popi varmasti oli. Vaikka sanoinkin upeasti menneen Turun näyttelyn (2015) jälkeen, että tähän on hyvä lopettaa näyttelyissä käyminen, niin silti innostun aina lähtemään uudelleen. Kohta täytyy varmaan vaan hankkia nuorempi poni kaveriksi?

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Ratsastustunnilla - piiitkästä aikaa!

Olin Turussa istunta-ratsastustunnilla lauantaina ja tuli kyllä tarpeeseen. Opettaja oli minulla ennestään tuntematon Aino Koivukunnas, mutta voin iloisena todeta haluavani uudelleen hänen oppiinsa. Tunti oli yksityistunti ja hurahti kyllä nopeasti! Minulla oli ystäväni hevonen lainaratsuna, koska Jippu olisi ollut maneesista niin ihmeissään, etten varmaankaan sen selässä olisi voinut keskittyä istuntaani kovin hyvin. Tämä laina-tammakin oli elämänsä toista kertaa maneesissa, mutta meni kuin vanhatekijä, vaikka oli jättimaneesissa yksin. Suomenhevoset on vaan niin! <3 

Olin perjantaina kalevalalaisessa jäsenkorjauksessa, jossa sain kuulla lantioni olevan vinossa. Tämä ei tullut yllätyksenä, koska usein tuntuu, että istun suorassa vaikka olenkin vähän vinossa. Ratsastustunnilla sain kuitenkin kuulla olevani liian ryhdikkäästi ja siksi takakenossa. Lisäksi ratsastuskoulussa hoettiin aina ennen vanhaan "kantapäät alas" ja nehän on alhaalla, siis aivan liian alhaalla! Nilkat kipeytyvät ja jalkani menee liian eteen, koska painan kantapäitä hampaat irvessä alas.

Sain hyviä neuvoja, joita kirjoitan tähän nyt itselleni muistiin. Nilkat olisi saatava aika neutraaliin asentoon, painoa enemmän päkiöille ja näin jalka siirtyy parempaan asentoon. Lisäksi sain ohjeeksi "kääntää saumoja eteen", eli siis ratsastushousuissa reiden kohdalla olevaa ulkosaumaa, suomeksi siis reisiä/polvia lähemmäs satulaa näin paino jakautuu istuinluille paremmin ja istunta on tukevampi ja jalka menee jälleen parempaan asentoon. Lisäksi Aino laittoi käden rintaani vasten ja käski nojaamaan siihen kevysti - käsi pois ja "pidä tämä, olet nyt suorassa" - tunne oli kuin olisin etukenossa! Menen myös sivusuunnassa toisessa kierroksessa vinoon vasemmalle ja sain neuvoksi "täyttää" oikeaa kylkeä. Hartiat saa rennoiksi laskemalla lapaluut. Lisäksi sain ohjeeksi kääntää kantapäitä hieman ulos, jotta jalkaterä olisi enemmän meno suuntaan. Isona tekijänä ratsastuksessa on myös hengitys, jonka itse ainakin helposti unohdan ja se jää hyvin pinnalliseksi. Sain ohjeeksi hengittää syvään, niin että hengitys kulkee navan alle ja sitten ikäänkuin kuvitella puhaltavani ilman navan kautta ulos kohti hevosen säkää.

Keskityin aivan täysin näihin annettuihin neuvoihin, enkä itse kiinnittänyt niin paljon huomiota hevoseen, joka kulki nätisti uralla. Aino kuitenkin näki eron hevosen ryhdissä ja muodossa sitä mukaa, kun sain itseni parempaan istuntaan satulassa. Hevonen on siis oikeastaan ravihevonen, ei ammattiratsu, mutta se otti minut todella tosissaan ja yritti parhaansa! Alla olevista kuvista minäkin näin eron hevosessa, huomaatteko te? 

Yläkuvat ovat "ennen" ja alakuvat "jälkeen" kuvia:
Kuvat Nina Laiho



Kaikkea istunta saa aikaan, vai mitä!? 

Nyt yritän saada itseäni itsenäisesti parempaan istuntaan, eli tehdä tästä hassusta tuntemuksesta satulassa sen normaalin! Oma tavoitteeni on päästä kesällä uudelleen Ainon tunnille ja katsoa olenko päässyt eteenpäin "kohti parempaa istuntaa-projektissani". 

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Kolme pissaa ja muita mietteitä maastosta.

Jipun kanssa ollaan maastoiltu nyt noin kerran viikossa. Huima saavutus, oikeasti! Suunta on oikea ja toivon mukaan kerrat lisääntyvät, kunhan saadaan kaikki palaset palapelissä kohdalleen. Jippu on ollut innokas maastoilija ja tykkää useimmiten mennä edellä. Tosin jännän paikan tullen on turvallisempaa jättäytyä kaverin hännän taakse.

Tänään Jippu kuitenkin oli vähän tahmea. Se pysähteli keskenkaiken ilman mitään "syytä". Varmastihan sillä siis joku syy siihen oli, mutta en keksinyt sitä varmasti. Ensin tietenkin ajattelen pahinta, että se on jostain kipeä. Tamma pissaa joka ratsastuskerralla ainakin kerran. Pissa taukoa ennen se voi pysähdellä. Tänään se pissasi jopa kolmesti. Eikä ollut näiden jälkeen sen reippaanpi... Lenkimme kesti kaikkiaan 2,5h jumitusten ja bootsien pyörimisen takia. Lenkkikaveri jo veikkasi, josko Jipulla on jo alkanut kiima, kun se pissi niin monta kertaa.

Tällä retkellä saimme hyvää harjoitusta myös siihen, että ratsastaja voi tulla maastossa alas selästä ja kiivetä sinne hetken kuluttua takaisin. Menen kotona yleensä aina jakkaralta selkään, joten Jipulle on ehkä hieman vierasta, että ponnistan maasta satulaan ja se ei tykkää ollenkaan, jos satula menee vinoon. Jouduin nyt siis jalkautumaan ensin, koska Jippu jumitti yhdessä kohdassa, joten ajattelin taluttavani sitä hetken. Tämä tapahtui metsäkohdassa. Ajatuksena oli myös se olisiko metsässä ollut joku eläin tai haju, joka tammaa häiritsi? Herra Ruuna vaan ei reakoinut mitenkään.

Jouduin myös pari kertaa laittamaan Jipun bootseja paremmin. Nyt niissä oli EF:n omat kumipohjalliset. Etujaloissa toffelit pysyivät nyt aika hyvin ojennuksessa, kun kiristin niitä kerran lenkin aikana. Takajaloista otin bootsit lopulta pois ja talutin Jipun takaisin, koska tossut pyörivät koko ajan aivan vinoon ja epäilen sen häirinneet Jippua myös.

Etusiin laitan seuraavalla kerralla vielä villasukat täytteeksi pohjallisen lisäksi. (Kuka nyt kenkiä ilman sukkia käyttää, nii :D) Sain vihjeen, että ne voisivat auttaa bootseja pysymään paikallaan. Lisäksi odotan käytettyjä bootseja, jotka ovat saman merkkiset, mutta erimallia ja kokoa pienemmän kuin nämä nykyiset. Toiveet on korkealla, josko ne sopisivat takajalkoihin paremmin. Jos eivät, täytyy kokeilla jotain toista merkkiä. Meidän lenkkeily ottaa hurjan edistysaskeleen jahka saamme nämä bootsihommat kohdalleen! Jipulla tuli tänään hieman hiki, vaikka käveltiin vain. Toki paksu karvakin tekee osansa. Olen niin iloinen, että vihdoin etenemme, vaikkakin pienin askelin.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Tossut, jotka pyörivät jalassa...

Aloitimme vuoden 2018 maastoilemalla. Yöllä oli satanut jään päälle pieni lumikerros ja läksimme Jipun kanssa kokeilemaan maastoilua bootsit jalassa. 

Jipun kaviot ovat lyhyemmät, kuin kesällä bootseja sovitellessa. Epäilen tossujen olevan nyt aavistuksen suuret. Takajaloissa on slim-malli (koko 14), eli ne ovat kapeammat, kuin etujalkojen samankokoiset tossut. Silti toisen etujalan tossu  ja molemmat takajalkojen tossut pyörivät jalassa. Jonkin aikaa oltiin kävelty, kun tossut olivat pyörähtäneet "ulos päin" Olin tehnyt retkipatjasta bootseihin pohjalliset, mutta ne eivät siis olleet toimivat. Minulla on myös EF:n omat kumipohjalliset bootseihin, mutta ne tuntuvat pyörivän bootsin sisällä, vaikka ovatkin samaa kokoa? Täytyy kokeilla niitä seuraavalla kerralla. Tai keksiä joku parempi materiaali, josta askarrella pohjalliset. Ideoita?

Olisi kiva päästä sovittamaan kokoa 13 ja käydä lenkillä ne kavioissa, jos jalkaan mahtuvat. Uusia en viitsi millään ostaa vain kokeillakseni, koska liikkuessa sen vasta huomaa pysyykö toffeli paikallaan kaviossa. Ja kierros näitä bootseja maksaa yli 400e...Äh! 
Olisipa joku bootsi-vuokraamo, josta saisi bootseja testaukseen, ennen ostopäätöstä. 
No jotain hyvääkin, pito oli nimittäin hyvä nastotetuilla tossuilla lumisella/jäisellä tiellä. Laitoimme 16 nastaa per töppönen. En nyt luovu vielä toivosta näiden tossujen kanssa, mutta tietysti joku toinen malli tai merkki täytyy keksiä, jos näitä ei saa pysymään paikoillaan jalassa.

Vielä sananen viime yöstä. Hepat olivat vähän levottomia rakettien paukkeesta, ne eivät juosseet tai riehuneet, mutta olivat tarkkaavaisina koko ajan, eivät syöneet heiniään normaalin "ahneesti" ja pysyivät porukassa koko ajan. Yleensä syövät kuka missäkin puolella tarhaa. Sisällä pihatossa ei ollut kukaan käynyt koko yönä. Myös toisella puolella tarhaa verkoissa olleet yöheinät olivat koskemattomia. Aamuheinät klo 5 oli syöty normaalisti, samoin aamulla ysiltä heinät hävisivät tavalliseen tapaan. 

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuoden viimeiset kuulumiset

Talvi ei ole vieläkään saapunut näihin maisemiin kunnolla. Hetken meillä oli jo lunta. Se oli ihanaa aikaa se. Ei kuraa ja ihanan valoisaa. Kävimme Jipun kanssa kaksi kertaa maastossa ratsain. Nämä retket menivät hurjan hyvin. Löysin kirpputorilta keltaiset mountain horsen heijastinratsastushousut. Niissä oli superkivaa maastoilla. Joskus lyhyydestä on iloa, koska nämä housut ovat lasten kokoa 160cm hah!
<3
Nyt lumesta ei ole kuin rippeet jäljellä ja jäätä on joka paikassa. Kerkesin jo harmistua, kun lupaavasti alkanut maastoilu ei jäällä onnistu kengättömän kanssa. Lumella maastoilimme paljan kavion. Eilen Jipulla ja Popilla oli kuitenkin vuolupäivä. Vuolija toi mukanaan Jipun bootseihin nastat! Tänään aion mennä testaamaan miten nastat toimivat, ensin taluttaen. Jipun EF:n bootseihin ei saa hokkeja. Vain nastat, niitä on nyt 16 per tossu. Popilla on easybootseissaan nastat ja ne ovat ainakin toimineet hyvin. 
Popi tarkkailemassa, kun lasken vettä ämpäreihin. On nämä uteliaita <3.
Ruokinta jutuista; Jippu söi soodakuurin, en ole huomannut missään mitään eroa, kaikki on hyvin. Pitäisi viedä uudelleen lantaa ph analyysiin. Popia en saanut soodaa syömään edes pellavaisen seassa, mutta bentoniittisavea se suostui nauttimaan. 
Ihanaa, kun lumiseen aikaan saattoi heiniä jakaa ympäriinsä maahan.
Tämä päivä minua hieman jännittää. Aikaisemmin, kun meillä oli vielä karsinatalli hevoset tulivat uudenvuoden aattona aina hyvissä ajoin sisälle. Nyt niiden olisi kuitenkin tarkoitus olla normaalisti ulkona pihatossa. Olen viikon ajan soittanut niille iltaruokinnan yhteydessä puhelimesta youtube-videoita , joissa ammutaan raketteja.. Uskon, että se helpottaa edes vähän, kun äänet ovat jo hieman tuttuja. Toki maalla on aika rauhallista, mutta kyllä täälläkin jonkin verran pauketta kuulee. 
Jippu olisi halunnut tulla tekemään joulusiivousta kanssani varustehuoneeseen.
Tämä vuosi ei ole ollut hevosten kanssa helpoin, maha ongelmia on ollut Jipun kanssa niin paljon. Suuria muutoksia oli siirtyiminen tallista pihattoon ja vuosi ilman Josea on tietysti ollut erilainen, kuin aiemmat. Ensi vuodelle ei ole sen suurempia suunnitelmia tai tavoitteita, kuin alkaa ratsastaa Jipulla vihdoin enemmän ja saada sen maha kuntoon ja pysymään hyvänä. Näissä on ihan tarpeeksi tekemistä! Toki kunnon kameraakin voisi ulkoiluttaa enemmän, nämäkin kuvat ovat aivan ala-arvoisia puhelinkuvia. Aion myös hankkia uuden puhelimen, jossa on miljoonasti parempi kamera kuin tässä nykyisessä!

Onnellista uutta vuotta 2018 kaikille!